coComments related to Sunaitis

Nelson, ammattikorkeakouluissa

2007-11-24T10:22:40.394+01:00

Nelson, ammattikorkeakouluissahan on jo muutaman vuoden ollut mahdollisuus (ensin kokeiluna) suorittaa jatkotutkintoja. On sisänsä mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan pätevyysvaatimukset tästä syystä kehittyvät. Esimerkiksi ammattikorkeassa sososionomin tutkinnon ja sen päälle ylemmän amk-tutkinnon suorittanut ei edelleenkään ole kelpoinen sosiaalityöntekijän virkaan, jonka muodollinen pätevyysvaatimus nykyisin on ylempi korkeakoulututkinto (silti viroissa on vielä joukoittain sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat selviytyneet työstään vanhalla opistotutkinnolla!). Oma kerettiläinen ajatukseni on, että välillä haiskahtaa koulutusinflaatiolta. "Toisen asteen ammattillisissa oppilaitoksissa soisin duaalitutkintojen lisääntyminen" Tuolla tarkoittanet kaksoistutkintojen (ammattitutkinto + yo-tutkinto) lisääntymistä. Duaali taas viittaa järjestelmään, jossa on kaksi erillistä linjaa esim. yleissivistävä toinen aste versus ammatillinen toinen aste ja (tiede)korkeakoulu versus ammarrikorkeakoulu. Minulla ei olisi periaatteessa mitään sitä vastaan, että ammatillisen linjan valinneella olisi mahdollisus panostaa enemmän yleissivistäviin aineisiin. Periaattessahan näin on jo perustutkinnon valinnaisuuden kautta mahdollisuus tehdä (vapaastivalittavat + muut valinnaiset, yht. 20 ov). Käytäntö vain on usein toinen. Hyvin monessa tuntemassani oppilaitoksessa valtaosa valinnaisuudesta "valitaan oppilaan puolesta". Kokemukseni varsinaisista kaksoistutkinnoista ovat kuitenkin huonot. Usein yleissivistävien aineiden opiskelu on rakenteellisesti sijoitettu huonosti. Samaan aikaan voi olla päällekkäin ammattiaineiden opintoja, joista silloin jää jälkeen. Kokemukseni ovat vain parista eri toteutuksesta (eri oppilaitokset). Kummassakin toteutuksessa oli tavoitteena saada ammattitutkinto kasaan kolmessa vuodessa ja kirjoittaa yo-kirjoitukset seuraavana syksynä. Molemmissa kävi niin, että opiskeluaika venyi neljään vuoteen. (voi olla, että oppilaitosten käytännöt kaksoistutkintoon johtavien opintojen järjestelyissä ovat sittemmin parantuneet. Alkuvaiheessa tuntui usein siltä, että yleissivistävät oli jotenkin väkisin ympätty ammattiopintojen kylkeen ja käytännössä järkevän opinto-ohjelman luominen oli valtavan vaikeaa.) Siksi suosittelinkin omille pojilleni, että valitsevat "tavallisen" ammattikoulun ja keskittyvät kolme vuotta täysillä ammatin oppimiseen. Sitten opiskelevat esim. iltalukiossa vuoden äidinkieltä, englantia ja matematiikkaa ja kirjoittavat yo-kirjoitukset ammatillisen tutkinnon perusteella, käymättä kaikkia lukion pakollisia kursseja, kuten kaksoistutkinnossa tehdään (tai oikeastaan kolmoistutkinnossa: amis, lukio, yo). Tai sitten jättävät valkolakin väliin ja jatkavat työkokemusta hankittuaan ammattikorkeakoulussa. Minusta yksi suomalaisen koulujärjestelmän upeta piirteitä on just se, ettei ammattillinen koulutus muodosta umpiperää jatko-opintojen suhteen, kuten monissa muissa Euroopan maissa.

Lohdullista kuulla, että selki

2007-10-19T13:50:16.342+02:00

Lohdullista kuulla, että selkiytymistä on tapahtunut! Itselläkin ovat hommat olleet hakusessa tällä viikolla, mutta kaipa se siitä klaaraa. Behavioristisella puuhalla on toki paikkansa, mutta useimmissa tapauksissa kokisin opiskelijaa aktivoivammat menetelmät soveliaammiksi. Mieti vielä, mikä sinun aiheesi käsittelyssä olisi sopivin lähestymistapa. terkuin irmeli

Tervetuloa Perttu! Viimetinka

2007-09-30T09:59:01.812+02:00

Tervetuloa Perttu! Viimetinka näköjän tosiaan tepsii sinullakin! Täällä Vespan kommenteissa voit kommentoida vespailua, mutta käytä varsinaisiin erityisopettajan valinnaisiin opintoihin liittyen omaa blogiasi. Lähdenkin tästä sinne listaamaan sinulle tulevia tehtäviä! terkuin Irmeli

Nyt en muista, joko kerroin te

2007-09-29T16:36:44.847+02:00

Nyt en muista, joko kerroin teille siitä matikankurssista, jolla kaksi erilaista opettajakultturia kohtasi. No, jos jo kerroin, niin kerron uudestaan, kun se tarina istuu niin hyvin tähän asiayhteyteen. Osallistuin taannoin Helsingin yliopistossa matikan cumun kurssille, jolla opiskelijatovereinani oli mm. luokanopettajia. Opiskelijapalautteet olivat ajoittain myrskyisiä. Luokanopettajien opettamat asiat ovat sen verran "helppoja", ettei keskimääräisellä opettajalla ole mitään vaikeutta hallita asiaa. Heidän ammatti-identiteettinsä ja käsityksensä itsestä hyvänä opettajana rakentuu sen varaan, että onnistuu välittämän asiat niin, että lapsi oppii. Siksi he olivat opiskelijoina kriittisiä. Jollei matematiikan opettaja esittänyt asioita niin, että oppijalla oli mahdollisuus omaksua asiat, he kokivat, että opettaja on huono. Joillakin yliopisto-opettajilla taas käsitys omasta opettajuudesta rakentui asian hallinnan varaan. Silloin heistä oli keskeistä, että he tiesivät ja osasivat sen, mitä opettivat. Kun luokanopettajaopiskeljat eivät oppineet, oli yliopisto-opettajien mielestä vikana se, että opiskelijat olivat laiskoja eivätkä tehneet tarpeeksi töitä oppimisensa eteen. Luokanopettajat opiskelijoina taas kokivat, että heitä opetettiin huonosti, kun he eivät oppineet. Totuus on varmaan jossain noiden ääripäiden välillä. Oppijoilta on voitava edellyttää, että he itse tekevät työtä oppimisensa eteen eikä kaikea tarjoilla ihan valmiina. Toisaalta opettajalta on oikeus edellyttää opiskelijoiden huomioon ottamista ja jonkinmoista paneutumista oppimisprosessin edistämiseen pelkän asian lataamisen sijasta. Erittäin konkreettisesti oli nähtävissä, että sillä kurssilla kohtasivat hyvin erilaisten opettajaheimojen edustajat!

Paitsi että nyt näyttäisi luke

2007-09-11T11:57:01.433+02:00

Paitsi että nyt näyttäisi lukema olevan 389, ja nousu jatkuu! Kannattaa käydä miitissä luomassa uusia suhteita! PS Saas nähdä, huoliiko tällä kertaa kommenttini. Olen kohta kolme päivää yrittänyt takoa kommentteja läpi, ja aina tulee system error!

Miten sitä ihminen voikin niin

2007-09-10T10:02:25.663+02:00

Miten sitä ihminen voikin niin dementoitua, ettei kirjaamisvaiheessa lainkaan muistanut tuota public hairia! Niin ja paattia kans. No, kivaa oli kumminskin.

Niin, ehkä formaali oppiminen

2007-08-29T19:02:43.585+02:00

Niin, ehkä formaali oppiminen on luonut päähän jotkut jäsennykset ja järjestelmät, jotka auttavat epämuodollisissa yhteyksissä oppimista. Tai sitten on niin, että alkuperäinen utelias asennoituminen on auttanut sekä virallisissa oppimiskuvioissa että vapaa-aikana! Niin tai näin, ikinä en ole muodollisessa koulutuksessa atk-taitoja opiskellut, mutta ikäisekseni rouvasihmiseksi olen kohtuu näppäräksi harjaantunut.

Tunnen oppineeni kaiken oleell

2007-08-29T17:02:24.490+02:00

Tunnen oppineeni kaiken oleellisen niin työssäni kuin elämässäni informaalisti. Tällä oppimistaustalla on aika paradoksaalista päätyä opettamaan muita formaalisti! Nykyisessä pilottipuuhassani pyrin ujuttamaan formaaliin koulutukseen liudan informaaleja elementtejä. Nähtäväksi jää, millaisin tuloksin.

Ahaa, tuo wordi selittää asiaa

2007-08-23T23:02:29.561+02:00

Ahaa, tuo wordi selittää asiaa! Jos olet itse kirjoittanut koodit wordissä, tekstiä ei pidä liittää editorin wysiwyg-puolella, vaan html-välilehdellä. Silti voi tulla ongelmia (itsellenikin tuli siihen aikaan, kun kirjoitin koodit valmiiksi wordillä, nykyään kirjoitan vain tekstit ja liitän linkit ja muotoilut editorissa). Muodollisesti oikean näköiset koodit eivät toimi, sillä Word käyttää sellaisia lainausmerkkejä, joita editori ei tunnista lainausmerkeiksi (tai ainakin itse olin ongelman aikoinaan siihen paikallistavinani).

Harmi! Mutta ainakin otit koet

2007-08-22T21:46:59.288+02:00

Harmi! Mutta ainakin otit koettelemuksesta opiksesi ja mietit jälkikäten oikeat toimintamallit vastaisen varalle. Uteliaisuuttani kysyisin, miten teit tuon linkin, lihavoinnin ja kursivoinnin, kun nyt tuossa näkyy koodit, ei linkkiä, lihavointia tai kursivointia (eli jos teit ne sillä editorilla ja tulos näyttää tuolta, niin hämmästyttää moinen).

Kirjoituksesi on kokonaisuudes

2007-07-12T23:48:09.348+02:00

Kirjoituksesi on kokonaisuudessaan täyttä asiaa! Kommentoisin hiukan tuota lopussa esittämääsi Jokaisesta opettajasta ei välttämättä ole tähän ja näin ollen ei luovu perinteisestä opettamisesta. Minustakin perinteiselle opettamiselle on jatkossakin paikkansa, mutta jotenkin tuntuu, että kokonaan verkon ja työelämän ulkopuolelle yhdelläkään opettajalla ei ole varaa jättäytyä. Mutta miten uuteen houkutellaan ihminen, jolla on ennakkoluuloja ja pelkoja? Minun ikäiseni opettaja on nähnyt lukemattomien kollegoitten uupumisen ja ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen, kun koko ajan on tullut uusia osaamisvaatimuksia, mutta oppilaitokset eivät ole riittävästi panostaneet opettajien täydennyskoulutukseen. Moni on silloin tuntenut yksinään riittämättömyyttä ja itsesuojeluksi yrittänyt linnoittautua menneeseen. Ja kun se strategia ei ole kantanut, on menettänyt koko ammatillisen itsetuntonsa ja kokenut, että jo uusien lähestymistapojen ehdottelukin merkitsee sitä, ettei omilla entisilläkään teoilla ole mitään merkitystä! Jotenkin haluisin uskoa, että tiimimäisellä työtavalla näitä ongelmia voitaisiin helpottaa (muttatoisaalta koko tiimimäisyys voi aluksi olla juuri sellainen pelätty totakin pitäisi osata -juttu ihmiselle, joka on vuosikymmenet tottunut tekemään työtään yksin!)

Olen hulluna verigreippiin, jo

2007-02-17T20:51:07.700+01:00

Olen hulluna verigreippiin, joten lankesin helposti tuon rahka-raejuuston houkutukseen. Minusta se oli äklömakeaa ja rahka oli liian litkua, jolloin raejusstokokkareet korostuivat kumimaisina. En osta toiste!

Minun ikäluokkani tottui käytt

2007-02-10T22:17:26.728+01:00

Minun ikäluokkani tottui käyttämän suoraveloitusta jo silloin, kun tulot olivat satunnaiset ja tili usein kuivilla. Syynä se, että kasvoimme aikuisuuteen vaiheessa, jossa laskun maksu muuttui maksulliseksi puuhaksi. Vain suoraveloituksella saattoi maksaa kuluitta. Vanhana peruna minullakin suurin osa laskuista hoituu suoraveloituksena. Loput hoidan verkkopankista. Mikseivät kaikki sitten mene suoraveloitukseen? No kun joitain maksuja vaan ei voi suoraan netisä siirtää suoraveloituksen, vaan pitäisi mennä pankkikonttoriin antamaan valtakirja! Minä lopetin pankkikonttoreissa asioinnin 90-luvun alussa, kun Epilän Kop suljettiin. Sen jälkeen olen käynyt pankissa vain asuntolainoista sopiessani. Ja tähän loppuun moka, jota en melkein kehtaa tunnustaa. Olin Espooseen muutostani lähtien toiminut vastikeasiassa Marin lailla: siirtänyt vastikkeen lähtemään automaattisesti eräpäivänä tililtämme. Viime toukokuussa tuli uudet vastikelaput. Huomasin, että niissä oli koodit, joilla laskut saattoi siirtää suoraveloitukseen nettipankissa. Saman tien siirsin vuokrat suoraveloitukseen. Mutten muistanut peruuttaa kuukausittaiseksi määrittelemää maksuani nettipankista! Vasta tammikuussa vuoden tiliotteet kerralla printatessani ja tutkiessani huomasin mokani. Puhelinsoitolla siitä selvisi, tulipa sekin liki kaksi tonnia kuin varkain säästettyä putkiremonttikassaan! Lukijakysymys: arvatkaapa monenko kuukauden ajan vastaavalla tavalla tekemäni maksumääräys lähetti säännöllisesti rahaa Sanoma-WSOY:lle Welho Pro liittymästä, jonka voimassaolo lakkasi lokakuussa 2006?